Tuli luettua hyvä kirja, joten on aika kirjoittaa blogin eka kirja-arvostelu, tai enemmänkin ehkä referaatti Ed Catmullin ”Creativity, Inc” teoksesta. Catmull on Pixarin ja Walt Disney Animation Studioiden johtaja, joka on onnistunut rakentamaan menestyvän ja luovan organisaation purkamalla luovuuden tiellä olevia esteitä. Kirjassa Catmull paljastaa miten se onnistui ja kertoo samalla oman ja yhtiönsä historiasta.

Taide ja tekniikka

Catmull kiinnostui animaatioista jo varhain, mutta lahjakkuus oli enemmän tieteen puolella, ja yliopisto-opinnoissaan Catmull keskittyi tietojenkäsittelyyn ja matematiikkaan. Animaatiot eivät kuitenkaan unohtuneet, töissään mies halusi kiihkeästi yhdistää taiteen ja tekniikan. Catmull teki ensimmäisen tietokoneanimaationsa vuonna 1972 itse kirjoittamallaan ohjelmalla. Kyseinen lyhytfilmi ”Hand”(Käsi) herätti paljon huomiota aikana, jolloin muut 3D-animaatiot olivat lähinnä kuutioiden ja pyramidi muotojen renderöintejä. Catmull on sittemmin palkittu useasti monista innovaatioistaan ja kontribuutioistaan elokuva-alan, animaation ja tietokonegrafiikan saralla.

Tarinan merkitys

Tietokonegrafiikat eivät kuitenkaan kiinnostaneet studioita ennen kuin Star Wars ilmestyi ja Lucas Filmille Catmullkin työllistyi. Sinne päätyi myös Catmullin pyynnöstä John Lasseter, joka oli saanut potkut Disneyltä. Tältä ajalta ehkä tunnetuin tuotanto on hieman keskeneräiseksi jäänyt lyhytfilmi ”The Adventures of Andre and Wally B” (1984). Catmullin mukaan yleisö ei edes huomannut filmin puutteita, koska tarina oli niin hyvä. ”Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni ilmiön kanssa, jonka huomaisin urani varrella uudestaan ja uudestaan. Vaikka kuinka panostaisi taiteeseen, ei visuaalisella kiillottamisella usein ole väliä, jos tarina toimii” Catmull kirjoittaa. Catmull ja Lasseter siirtyivät Steve Jobsin alaisuuteen, kun George Lucas möi koko Catmullin pyörittämän animaatio-osaston tälle vuonna 1986. Samalla syntyi Pixar.

Jobsin alaisuudessa Pixar tuotti Luxo Jr:n ja Oscarin voittaneen Tin Toyn.

Toy Story ja menestys

Mutta rahaa Pixar ei tuottanut, päinvastoin, Steve Jobs joutui rahoittamaan toimintaa paljolti omasta taskustaan. (Jobs suunnitteli Pixarin myyntiä useaan otteeseen ja lopulta kaupat tehtiinkin Disneyn kanssa 2006.) Tilanne muuttui vasta 1991, kun Pixar teki Disneyn kanssa diilin kolmesta pitkästä elokuvasta. Tämä sopimus mahdollisti Toy Storyn, ensimmäisen tietokoneanimoidun pitkän elokuvan. Loppu on historiaa.

Kirjan parasta antia itselle olivat kertomukset Pixarin animaatioiden teosta, elokuvien kehityskaaret. Oli helpottavaa lukea, että huippuammattilaisillakin menee paljon aikaa mm. juonen hiomiseen, eli käsikirjoitukset eivät synny suoraan mestariteoksina, vaan ne kirjoitetaan uusiksi monia kertoja. Totuus on, että ihmiset jotka ovat tekemissä monimutkaisten luovien projektien kanssa, ”eksyvät” jossain vaiheessa. Myös Pixarilla tehtiin kalliita erehdyksiä (esim. ”Ain’t it cool news”, joka laitettiin jäihin kahden vuoden työstön jälkeen). Ilahduttavaa oli myös miten paljon Pixarilla arvostetaan vanhempia työntekijöitä ja heidän osaamistaan alettiinkin hyödyntää produktioiden epäonnistumisten ja keskeytysten jälkeen perustamalla yhtiön sisäinen mentorointiohjelma.

Luovan kulttuurin johtamisesta Catmullilla on paljon ajatuksia, mutta pääasiallisesti hän kehottaa hölläämään kontrollista, hyväksymään riskit, luottamaan kollegoihin ja raivaamaan heille polkua, sekä kiinnittämään huomiota kaikkeen mikä synnyttää pelkoa. Kirjan lopusta löytyy vielä ranskalaisilla viivoilla tehty pitkä lista Catmullin rakkaimmista periaatteista asiassa.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa Pixarin historia, luovat prosessit ja luovuuden esteiden raivaaminen konkreettisilla toimilla työelämässä. Plus kaikille, joita kiinnostaa, miksi yhden työntekijän tietokone eräänä päivänä kannettiin Pixarin pääkonttoriin huopiin käärittynä kuin ”egyptiläinen faarao”. 🙂